Heti aamutuimaan piti alkaa hommiin, sillä tänään on piparien leipomispäivä.
Pikamurot kupilta ja vettä päälle.
Sitten ulos pikapostia lukemaan. Yhtä pika-pikaa koko päivä!
Ei siinä joutanut kamuille muuta kuin aloittaa haukut, kun piti jo juosta emäntää kiinni, kun se hoki että kiire kiire.. Just nyt ois ollut niin paljon nähtävää ja haisteltavaa tien varrella?
Ihmiset oli laittaneet linnuille lyhteitä jotka oli täynnä jyviä. Linnut olivat jo ne hoksanneet ja kuhina vain kävi
lyhteen ympärillä. Oli tinttiä, varpusta ja vaikka mitä pikkulintua. Tais siellä olla joku punatulkkukin?
Eikös se tiennyt pakkasia jos punatulkkuja näki? Vanha ukki kerto.
Kun oli tultu kotiin, kohta alkoi se varsinainen päivän puuha.
Ensin kyllä piti tarkistaa uuni, että onko se puhdas? Piti tarkistaa nurkatkin ettei ollut palanutta rasvaa...no ei ollut. Sitten alkoi varsinainen homma, se pipareiden teko ja se onkin kivaa puuhaa. Tehtiin niitä ihan monta pellillistä, kun oli paljon taikinaa. No, kyllä minä aina salaa heitin kuonoon,- ihan vain makutarkistuksena. Hyvää se oli.
Jäi vain viiksiin joku siru ja siitäkös emäntä riemastu,ei saa syödä taikinaa!- No miks ei? - Ei jää pipareihin muuten. - No en minä nyt NIIN paljon napsinut.
Uunia piti vahtia ihan tikkana kun ne piparit paistui niin nopsaan. Ja mikä tuoksu! Nyt alkoi jo tuntua Joululle.
( Jatkuu huomenna)
1 kommentti:
Voi että, kun Hansun teki sitä taikinaa niin mieli, että varmaan monta kertaa suuhun menikin, vaikka emäntä ei aina huomannutkaan, ja viiksikarvat sitten kuitenkin paljasti, mutta jouluhan siittä tulee ..siittä piparituoksusta, ja eihän emäntä voinut vihainen ollakkaan, koko taikinasta, sillä pipareita kuitenkin paljon syntyi pikavauhtiakin vielä!
Lähetä kommentti