Kotona hissutellaan varovasti,toipilaan ominaisuudessa.
Heikko on olo, mutta onneksi iso leikkaus on ohi ja hengissä ollaan. Keskittymiskyky on nyt projisoitunut kapeasti omaan toipumiseen ja se teettää ihan riittävästi töitä.
Onneksi nuoriso huoltaa ja vahtii syömisiä. Ruoka ei oikein maistu, mutta eihän tästä tokene jos ei tankkaa vaikka väkisin. Kumma, että makunystyrät on nukahtaneet?
Polvet on nyt siis täyttä rautaa,-kunpa olis ite mummokin... Oottakaahan, kyllä se siitä.
Ulkona näyttää ja tuntuu hiven syksyä? Nyt jo.Puitten lehdet näyttävät hiven kellastuneilta ja tuulikin tuntuu kylmemmälle?
Parvekkeella oli kärhö ehtinyt hiukan kiivetä säleiköllä, mutta hajuherneessä ei ole edes kukkia vielä? Ehtiikö edes kukkiakkaan...
Sisäkukat taas sairaalassa ollessani ovat kehitelleet yllätystä-aaloe on päättänyt tehdä minulle kukkasen.
Laitan myöhemmin kuvan siitä kunhan jaksan. Aika metka nupun alku muuten.
Nyt pitää taas huilata...palailen taas piakkoin. Kaunista, värikästä syksyn alkua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti